Koirien kokemusmaailmaa ja tunteita on tutkittu viime vuosina paljon. Monet tutkimukset osoittavat, että koirien tunne-elämä on hyvinkin monipuolinen ja osittain verrattavissa ihmiseen.
Valitettavan usein koirilla on haasteita tunteiden ja vireen säätelyn kanssa. Osaksi syy on geneettinen, eli hermosto on jatkuvasti ylivirittynyt jo geenien vaikutuksesta. Tällaisia yksilöitä syntyy jos halutaan jalostaa nopeaa ja maksimaalista työkykyä, mutta jarru on heikko. Toinen syy on koiran näkökulmasta köyhä tunnesäätelyn ja vireen harjoittelu pentuna. Toisin sanoen jatkuva virikkeistäminen ja levon/rauhoittumisen opettamisen puute.
Koira oppii sen, mitä sille opetetaan, vaikka et “kouluttaisikaan”. Koiran koulutus ei ole sitä, että vedetään treeniliivi päälle ja juostaan kentällä edestakaisin toistamassa erilaisia käskyjä, vaan se tärkein koulutus tapahtuu kotona jokaisessa arjen tilanteessa ja pissalenkeillä.
Alkuun pennun tunteiden säätelyn opettelu tapahtuu ensisijaisesti kotona, mutta pian taitoja voidaan tietoisesti opettaa myös vieraissa paikoissa ja tilanteissa. Koira kaipaa vuorovaikutusta ja se haluaa toimia oikein. Kuten Mia aikaisemmin kirjoitti, koira ei kettuile, vaan yrittää täyttää tyhjän tilan jollain, ja jos koiraa ei ole opetettu lepäämään omatoimisesti, se hakee jatkuvasti virikkeitä ja vuorovaikutusta, kuin kysyen “Mitä seuraavaksi? Näetkö minut?”.
Kun ylivirittyneen ja tunnesäätelytaidoiltaan heikon koiran kanssa siirrytään uuteen ympäristöön ja uusien tehtävien pariin, ei ole lainkaan outoa, että vastaan tulee haasteita. Usein tilanne on myös omistajalle uusi ja jopa stressaava.
Kun yhdistetään siis tunnesäätelytaidoiltaan heikko koira ja epävarma stressaantunut omistaja samaan tilaan, niin mitä tapahtuu? Aivan. Tutkimuksissa on osoitettu, että tunteet etenkin omistajan ja koiran välillä peilaavat toinen toisiaan. Koira hakee epävarmoissa tilanteissa turvaa aina ensisijaisesti omistajaltaan, mutta jos omistaja kokee lähes identtistä epävarmuutta?
Tässä tullaankin siihen, miten tärkeitä omistajan omat tunnesäätelytaidot ovat. Etenkin kun kyse on uuden opettelusta, on tunnetilan oltava oppimiselle optimaalinen. Tätä on tutkittu ihmisillä jo pitkään, ja monet tutkimukset tukevat sitä, että uuden oppiminen tapahtuu tehokkaimmin, kun aivot ovat rentoutuneessa ja vastaanottavaisessa tilassa. Stressaantuneet aivot ovat taistele, pakene tai jäädy tilassa, jossa oppiminen ei tapahdu.
Koiran kouluttaminen on jatkuvaa oman tunnesäätelyn ja koiran vireen havainnointia. Haluaisin siis nostaa esille entistä enemmän koiran ja omistajan tunnetilan kautta kouluttamista. Jos koulutus ei etene, usein tehtävä on liian haastava vallitsevaan tunnetilaan nähden, jolloin myös jatkuva epäonnistuminen aiheuttaa turhautumista. Kierre on valmis. Tällöin madalletaan kriteeriä ja lähdetään hakemaan oikeaa tunnetilaa helpompien tehtävien kautta.
Jos tunnistat itsesi tästä, täydellistä! Olet jo matkalla kohti parempia tunnesäätelyn taitoja. Yhteys eläimen ja ihmisen välillä on monimutkainen, ja on rohkeutta tarkastella omaa toimintaansa ja omia tunteita avoimen kriittisesti, mutta samalla lempeästi.
Ehkä voit jo arvata, miksi nostan tämän asian ylös ja miten se liittyy näyttelyihin? Näyttelytilanne ON stressaava ja haastava, JOS sitä varten EI ole harjoiteltu. Siksi me olemme täällä, kulkemassa matkaa teidän kanssa, etsimässä ja löytämässä juuri teille sopivia keinoja onnistua ja loistaa.
