Koiralta vaaditaan näyttelypäivän aikana yllättävän paljon, toki eniten kehässä.
Se odottaa, keskittyy, liikkuu, seisoo, sietää ympäristöä ja tekee yhteistyötä – usein muutaman herkun avulla itse suorituksen aikana. Silti harvoin pysähdymme miettimään, miten koira jaksaa tehdä tämän kaiken.
Yksi vastaus on loppupalkka.
Kun koira oppii, että koko suoritus johtaa johonkin sille merkitykselliseen, sen työskentely muuttuu. Se ei tee vain hetkeä kerrallaan, vaan alkaa tehdä koko kehäsuoritusta kohti sitä yhtä palkkaa.
Tärkeintä on, että palkka on koiralle oikeasti arvokas.
Ahneelle koiralle se voi olla ruokaa.
Itsenäiselle mahdollisuus touhuta itsenäisesti esimerkiksi puuhapallon, nuuskumaton tai puruluun kanssa.
Sosiaaliselle koiralle yhteinen leikki – vetämistä, saalistusta, yhdessä tekemistä.
Sen sijaan en suosi esimerkiksi pomppivia palloja kehän laidalla – tila on usein rajallinen, ja muiden huomioiminen kuuluu reiluun peliin.
Loppupalkka ei kuitenkaan toimi, jos sitä ei rakenneta. Koiraa ei voi vain “laittaa odottamaan”, vaan sen pitää oppia, että työ jatkuu vapautukseen asti.
Hyvä esimerkki tästä on oma nuori pieniamerikanpaimenkoirani Tuutti.
Latviassa näyttelyssä päätin kokeilla, voimmeko tehdä koko kehäsuorituksen pelkän loppupalkan varassa. Löysimme paikan päältä Tuutille todella mieluisan kuivatun lihapihvin. Annoin sen haistella ja maistaa sitä hieman, ja jätin palkkion kehän laidalle piiloon.
Rodun parhaan valinnan aikana Tuutti työskenteli täysin ilman välipalkkoja.
Se seisoi aktiivisesti, käytti koko kroppaansa ja liikkui hyvällä draivilla 2 metrin päässä edelläni. Katse pysyi vahvasti loppupalkassa, mutta yhteistyö säilyi koko ajan. Ohjasin sitä tarvittaessa niin, ettei palkka vetänyt sitä pois tehtävästä – vaan pysyi tavoitteena suorituksen lopussa.
Kun saimme suorituksen päätökseen ja lopulta vapautin sen, Tuutti tiesi tasan, mitä se tarkoittaa. Se juoksi palkalle, nappasi sen mukaansa ja meni nauttimaan siitä omaan rauhaan.
Minulle jäi siitä hetkestä ennen kaikkea onnistumisen fiilis, nuori koira teki töitä motivoituneena – ei siksi, että pyysin, vaan siksi että se halusi päästä maaliin asti.
Tämä on erityisen tärkeää koirille, joiden kanssa harrastetaan useampia lajeja. Esimerkiksi TOKO-kisoissa kehään ei voi ottaa mukaan herkkuja tai leluja, joten motivaatio täytyy rakentaa muulla tavalla. Loppupalkka on siinä yksi vahvimmista työkaluista.
Ehkä tärkein ajatus on tämä:
koira pystyy työskentelemään yllättävän pitkään ilman palkkaa – kunhan se tietää, että palkka on tulossa.
Ja kun se todella uskoo siihen, kehäsuoritus hioutuu huippuunsa!
